Suikkalanlava

Laulu ja nauru raikasivat, kun Suikkalan lavalla ihmiset pitivät hauskaa.  Kesäviikonloppuina auringon laskun aikaan, ihmiset, nuo kummat kaksijalkaiset kävivät tanssimassa tuhatpäisin joukoin. Joskus lavalta kuului niin kovaa räminää, että oli parempi uida kauemmas ja välillä taas soi kaunis, rauhallisempi musiikki, jota pienet norpankorvatkin kestivät paremmin. Hassuja nuo ihmiset; välillä rauhallisia ja kiinnostavia, mutta joskus arvaamattomia mekastajia.

Äiti oli aina varoitellut ihmisistä: “Pysy kaukana ihmisten verkoista, vaikka kuinka olisi houkutteleva muikkusaalis tarjolla. Kyllähän me tänne Saimaalle mahdumme, kotimaamme suurimpaan järveen, mutta ei ole sattumaa, että isoenosi Nestori päätyi Suomen Luonnonsuojeluliiton keulakuvaksi. Ihmiset pyydystävät samoja kaloja kuin me ja saastuttavat luontoa, mutta he voivat myös auttaa sukuamme säilymään. Viimeksi sukukokouksessa laskettiin perheemme olevan noin 440 norpan kokoinen, joten kyllä meitä tänne mahtuisi vähintään tuplasti lisää.”Minä vakuutin äidille, että olen varovainen ja lähdin kotirannoilta. Halusin seikkailla kuin isoeno Nestori ja nähdä mitä kaikkea suuren suuri Saimaa tarjoaisikaan.

Tanssilattia n. 300 m², suorakulmio, puuta, lisänä tanssiterassi 180 m², josta n. 80 m² katettua.

Juhlavaraukset ja tarjoilut: https://kareliangourmet.fi/