Wanha apteekki

1700-luvun lopulla isorokkoepidemiat vaivasivat Raahea. Vuonna 1772 rykmentinhaavuri K.J. Ståhlberg keräsi varoja kaupungin lääkevarastoa varten. Lääkkeitä myytiin varakkaille ja annettiin köyhille, ja epidemian jälkeen niistä muodostettiin esiapteekki.

Vuonna 1793 Jean Galenius perusti Raahen ensimmäisen varsinaisen apteekin, joka oli Suomen 21. kanta-apteekki. Häntä seurasivat ruotsalaiset apteekkarit Johan S.N. Stahre ja Reinhold O. Fock. Vuodesta 1817 apteekki oli Wichmannin suvun hallussa kahden sukupolven ajan.

Stahre toimi apteekkarina vuoden 1810 Raahen palon aikaan, mutta apteekki säästyi. Tämän vuoksi osa Raahen apteekkimuseon esineistöstä saattaa olla peräisin jo Galeniuksen ajoilta. Apteekkarit olivat sivistyneitä kemistejä, ja lääkkeitä valmistettiin itse, usein kotimaisista kasveista. Lääkkeitä tilattiin myös ulkomailta, mutta kuljetukset olivat epävarmoja ennen rautatien valmistumista vuonna 1899.

Karl Wichman, Galeniuksen entinen oppilas, osti apteekin vuonna 1817 ja perusti sen Kirkkokadulle. Hänen kaksi lastaan jatkoivat apteekkareina, toinen Raahessa ja toinen Kokkolassa.

Raahen apteekki toimi Wichmanien talossa vuoteen 1924, jolloin Väinö Mäkinen siirsi sen Kauppakadulle. Mäkisen suku omisti apteekin 80 vuoden ajan. Vuonna 1999 Paavo Mäkisen perikunta myi apteekin irtaimiston Raahen kaupungille apteekkimuseon perustamista varten. Wanhan apteekin kokoelma kattaa yli 200 vuotta suomalaista apteekkihistoriaa ja on yksi maan merkittävimmistä.