Lieksa

Wunderschöne Tour. Die Bewertung mit „schwer“ ist für mich nicht ganz nachvollziehbar. Es ist, wie angegeben ein T1-Weg. Konditionell ist die Tour mit 200 Höhenmetern allerdings nicht besonders fordernd. Bei Regen kann die Tour schwieriger werden, ähnlich wie im Kalkgestein der Alpen, da Felsen und Treppen dann rutschig werden. Bei Nebel ist auch Vorsicht geboten.

Schöner einfacher Weg. Unbedingt bis zum Ende des Felsrückens laufen (ca. 500 m weiter als die Hütte). Man meint dann mitten im See zu stehen.

360 Grad Ausblick über die Region. Lohnend

Tiedoksi muille pyöräilijöille. Jänisvaarantieltä, kun lähdetään laskemaan heinittynyttä polkua pitkin rantaan päin, niin siellä on laitettu puomi polun poikki tekstein läpikulku kielletty tms. No mentiin silti puomin ohi. Ehkäpä se menee vähän yhden talon pihapiirin vierestä. Toisella puolella pihatietä on myös puomi, jossa kyltti koiria vapaana. No onneksi tällä kertaa ollut.

Hieno mutta vaativa reitti. Vesihuolto kannattaa suunnitella tarkasti, koska vesipisteitä varsinkin keskiosissa rajallisesti vaikka olisi mahdollisuus puhdistaa lampivettä. Valitettavasti reitin varrella todella paljon (tuoreita) avohakkuuaukeita ja leveitä metsäautoteitä.

Maşallah güzel rota yapmışsın benim evin yanından geçmişsin Sarıtaş yaylası Gümüşhane de çaya uğrasaydın iydi

Mukava ilmapiiri, kiva huone päärakennuksen yläkerrassa. Maistuva aamiainen, bonuksena itse tehty, tuore ruisleipä.

Sähköpyörällä Pielisen ympäri Alkuvalmistelut En muista, mistä ajatus Pielisen kiertämisestä alun perin tuli mutta nyt reissu on oikea aika toteuttaa kesälomalla. Reissun pystyisi tekemään valtaosin pohjoiskarjalaisia hiekkateitä pitkin.   Muutama asia etukäteen mietityttää: Riittääkö kunto ja ennen kaikkea takamus reissun? Millainen sää on? Miten saada mukaan tarvittavat varusteet mahtumaan reppuun? Päädyn hyvin varhaisessa vaiheessa sähköpyörään. Ehkäpä se auttaa riittävästi tuohon kuntoasiaan. Katselen Googlemapsista matkaa ja totean sen olevan lähes suorinta reittiä 222 kilometriä. Jos aikoisi kiertää matkan yhden yön reissuna, puoliväli olisi jossain Mätäsvaaran ja Jamalin tienoilla, kun pyörä on ajatus vuokrata Kolilta. Olen joskus napannut Kolilta mukaani vanhan Pielisen kierroksen pyöräilykartan. Löydän sen paperipinosta ja siinä reitti on numeroitu vastapäivään. Itse ajattelen, että kierroksen voisi tehdä myötäpäivään eli Kolilta Juuan kautta Nurmekseen ja sieltä Lieksan, Vuonislahden ja Ahvenisen kautta takaisin lähtöpisteeseen. Päädymme kuitenkin kahden yön reissuun, jotta päivämatkat eivät muodostu liian pitkiksi. Kun kokemusta sähköpyöristä ei juuri ole, vauhdin ja päivärasituksen arvioiminen on vähän vaikeaa. Olisiko sopiva vauhti 15-20 kilometriä tunnissa ja siihen päälle tauot? Ensimmäisen yöpymisen olisi hyvä olla Nurmeksen paikkeilla, toinen Vuonislahdessa. Näin kolmanneksi päiväksi jäisi hieman muita lyhempi matka. Juuka ja Lieksa voisivat tarjota hyvän mahdollisuuden lounastauolle. Säätä ei voi etukäteen tietää, mutta ennusteet näyttävät alkuviikoksi hyvää. Ei liian kuumaa eikä sadetta. Lämpötila näyttäisi olevan kahdenkymmenen molemmin puolin. Ehkäpä reissusta selviää kastumatta. Kolmas huoli eli varusteiden mahtuminen reppuun ratkeaa soitettaessa pyörävuokraamoon. Varaan pyörät Seikkailuyhtiö Vaarasta huomiseksi. Varatessa saan kuulla, että pyöriin voidaan laittaa pyörälaukut valmiiksi. Hienoa, varustekysymyskin ratkesi näin melkein itsestään. Samoin eväille olisi nyt paremmin tilaa pyörälaukuissa.   Olin kuullut, että sähköpyörien akku kestäisi noin 100 kilometriä. Kysyn tästä ja kuulen, että arvio on noin 70 kilometriä. Tietänee lisää lihasvoimalla poljettuja kilometrejä ja pientä akun säästöä matkalla. Kun pyörät on varattu, on vielä hoidettava majoitusten varaaminen. Ensimmäiseksi yöksi ajattelen ensin edullista aittamajoitusta Haikolan talossa Nurmeksessa, mutta päädyn varaamaan meille hotellihuoneen kylpyläkäynnillä Bombalta. Olkoon se palkinto ensimmäisestä päivästä. Myös mielenkiintoisia majataloja olisi ollut tarjolla ennen Nurmesta.   Toinen yö on ajatus viettää kestikievari Herranniemessä Vuonislahdella. Sielläkin pyörän lataaminen onnistuu kuulemma autojen sähkötolpissa ja aamiaisen lisäksi myös illallinen onnistuu, jos sen vaan varaa etukäteen. Toinen erinomainen vaihtoehto yöpymiselle olisi ollut Kelvänsaaressa sijaitseva Tarina-aho. Reitti on tarkoitus noudatella mahdollisimman paljon hiekkateitä ja poissa pääteiltä. Pyöräilykartasta poiketen suunnittelen kuitenkin ensimmäisenä päivänä reittiä Lahnalammen ja Larinsaaren kautta Juukaan. Juuan kylälle ja sieltä pohjoiseen kohti Vuokkoa on myös tarkoitus hyödyntää pikkuteitä. Tutkin myös etukäteen matkan varrelle jääviä nähtävyyksiä ja ruokapaikkoja. Mätäsvaaran kaivosyhdyskuntaan tutustumassa voisi käydä ainakin, sillä se ei ole ennestään tuttu. Upea Paalasmaa jää suosiolla tällä kertaa poissa reitiltä, vaikka maisemien puolesta se olisi aivan helmi. Tiedän jo etukäteen, että reitti sisältää mukavia maisemia niin Vuokossa, Vuonislahdessa, Ahvenisella ja Kolin rantatiellä. Ehkäpä pyörällä näkee maisemat vielä paremmin kuin autolla. Katson myös Kolin ja Vuonislahden välillä kulkevat lauttayhteydet. Se tarjoaisi mukavan oikoreitin, jos pyöräily ei enää kolmantena päivänä maistuisikaan. Samoin vilkaisen vielä kesäteatterit mutta näyttää siltä, että esitykset painottuvat loppuviikkoon ja eivät istu matkasuunnitelmaan. Silti ainakin Vuonislahden kesäteatterin esityksen Simpauttajasta voisi käydä katsomassa vaikka toisella kertaa. Pielisen kierroksen pyöräreitti löytyy myös Outdoor active -palvelusta. Ja lisätietoja esimerkiksi Kolin sivuilta koli.fi/pyoraily Repun pakkaaminen vielä ja sitten kaikki on valmista. Ensimmäinen päivä: Kolilta Bomballe Maanantaiaamuna seisomme Seikkailuyhtiö Vaaran pihassa. Saamme hyödyllisiä vinkkejä pyörän käytöstä ja akun lataamisesta. Laukut ovatkin tarakalle kiinnitettävät kassit, joten otamme reput mukaan. Sitten matkaan kohti Bombaa. Käytämme aluksi varovasti pyörän tehokkaampia avustuksia, jotta akku varmasti riittäisi. Tie on pitkälti hiekkatietä. Larinsaaren kohdalla Pielinen näyttäytyy ensimmäisen kerran ja pidämme ensimmäisen tauon. Matka jatkuu, ohitamme Vuonislahden kivikeskuksen vanhaa kylätietä pitkin. Juuassa lounaspaikaksi valikoituu Karhisen kukot. Ruoka maistuu hyvin ja pyörän akussa on vielä hyvin virtaa.   Poikkeamme Puu-Juuassa ja jatkamme pikkuteitä pitkin kohti Vuokkoa. Vuokko on mukavaa maalaismaisemaa. Sen jälkeen on pisin pätkä isomman tien eli kuutostien reunaa pitkin. Ja Aronsalmessa pidetyn tauon jälkeen kohti Nurmesta.   Nurmeksessa ajamme Puu-Nurmeksen kautta satamasta mukavaa rantatietä pitkin kohti Bombaa. Akussa on edelleen virtaa jäljellä, joten laitamme fatbiken avustuksen isommalle ja kurvaamme vauhdikkaasti pitkän päivän päätteeksi Bomban karjalaistalon kautta kylpylään. Sauna ja altaissa lilluminen tuntuvat hyvältä tällaisen päivän päätteeksi. Illalliselle ja sen jälkeen olo on todella väsynyt. Mittari näyttää 94 kilometriä ja aikaa meni lähes kuusi tuntia - ja tauot siihen vielä päälle. Saamme pyörät lataukseen sisälle hotellisiiven aulaan. Toinen päivä: Bombalta Vuonislahteen Bombalta päivä käynnistyy mukavaa rantatietä Hyvärilään ja siitä edelleen kohti Mätäsvaaraa. Mätäsvaarassa baari ei olekaan auki, mutta tutkimme entistä kaivosyhdyskuntaa. Matka jatkuu kohti Lieksaa. Maantie ja rautatie menevät ristiin useassa kohtaa. Montako kertaa, sen saa seuraava matkaaja laskea 😃. Aurinko porottaa.   Vihdoin ja viimein Lieksan taajama tulee eteen. Lounaspaikkana on viehättävä Hurtan holvi. Muikut maistuvat.   Kurvaamme pikakäynnille Pielisen museoon vinguttamaan museokorttia.   Edessä on vielä reipas matka kohti Vuonislahtea. Tässä onkin tarjolla uutta asfalttia, pyörän selässä on mukava nauttia maakunnan edunajamisen tuloksista. Eduskunnan joululahjarahoista tämäkin hanke sai aikanaan rahoituksen. Vuonislahdessa pysähdymme kyläkauppaan. Tilaamme illaksi pizzat ja käymme kirjautumassa välissä Kestikievari Herranniemeen. Illalla syömme pizzat terassilla. Useampi pyöräilijä tulee tai lähtee täältä kyläkaupan kautta. Kerta kaikkiaan viehättävä miljöö ja kylä!   Pistäydymme vielä kesäteatterinäyttämöllä katsomassa lavasteita. Tänä vuonna Vuonislahdessa esitetään Simpauttajaa. Heikki Turusen kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna 50 vuotta. Siellä ne Oton puuveistokset olivat rekvisiittana. Pielisen ympärillä on muuten lukuisa joukko muitakin kesäteattereita. Tänään ei kuitenkaan ole esityspäivä. Pyörät vielä lataukseen. Uni tulee nopeasti. Päivämatka 85 kilometriä, reilut neljä ja puoli tuntia ilman taukoja. Valtaosa matkasta asfalttitietä. Kolmas päivä: Vuonislahdesta Kolille Kestikievari Herranniemen aamupala on erinomainen. Isäntä ja emäntä hääräävät keittiössä. Erityiskiitokset tyttären tekemälle ruisleivälle ja vilttiyrttien käytölle. Tämä on sitä todellista lähiruokaa.   Ruisleivän voimalla matka jatkuu juuri lanattua hiekkatietä kohti Vornaa. Nyt leveät läskipyörät ovat isoksi avuksi. Vornan museotie kannattaa ehdottomasti sisällyttää matkan varrelle, tie mutkittelee mukavasti harjun päällä. Ja sitten isomman tien reunaa kohti Ahvenista.   Ahvenista lähestyttäessä Pielinen tulee taas mukavasti näkyviin. Kevyt pilviharso auringon edessä tuo helpotusta, ettei matka käy liian tukalaksi. Ahvenisella tauon paikka on Punaisessa talossa. Tankkaamme maistuvilla vatruskoilla ja pullakahvilla itsemme. Kiva miljöö ja tätä paikkaa on mukava suositella muillekin. Kolin rantatie yllättää mäkineen. Nyt on sähköavustuksesta hyötyä. Isommatkin mäet menevät mukavasti näillä vehkeillä. Loppumatkan Pirunkirkon lohkareluola ja Kolin satamaravintola ovat jo ennestään tuttuja, joten ohitamme ne tällä kertaa. Vihdoin olemme Kolilla. Kunto riitti, vaikka jaloissa ja takamuksessa tuntuukin. Sähköpyörät toimivat mainiosti. Matkaa viimeisenä päivänä kertyi noin 60 kilometriä, aikaa meni vajaat kolme ja puoli tuntia ilman taukoja. Lopuksi Kolme päivää pyörän selässä, huh. Oli hyvä ajatus kiertää Pielinen myötäpäivään. Ensimmäisen päivän matka oli pisin ja viimeisen lyhyin. Ja maisemat olivat parhaat matkan lopuksi viimeisenä päivänä: reitin varrella oli niin Vornan museotie, Ahveninen kuin Kolin rantatiekin. Taukopaikkoja, erilaista näkemistä ja yöpymismahdollisuuksia on mukavasti matkan varrella. Niin Kolilla, Bomballa kuin Vuonislahdessa ihmisiä oli hyvin liikkeellä. Itä-Suomi on nyt nosteessa matkailun osalta.   Koko reitin kohokohdat: Kunnon maalaismaisemaa: hiekkateineen, mutkineen sekä yllättävän monine ylä- ja alamäkineen, kylineen, tiloineen ja metsineen. Pielinen ja Koli. Rosoisuus ja tietty rouheus: osin parhaat päivänsä nähneet talot, vajat ja miljööt. Samalla monta aikaa yhtä aikaa läsnä, niin tämä kaunis kesäinen päivä kuin entinen loistokin. Kesän puuhat: katon kunnostajia, heinätyön tekijöitä, puutarhan hoitajia pihoilla. Kuntakeskukset, kylätiet ja rantaraitit. Arkkitehtuuria: Puu-Juuka, Puu-Nurmes, Mätäsvaaran Alvar Aallon mallitalot, Pielisen museo, Lieksan keskusta. Kulttuuria: Eva Ryynäsen ateljee, Juuan Kivikeskus, lukuisat kesäteatterit. Luksusta: Bomban kylpylä. Omaleimaisia pistäytymispaikkoja: Hurtan holvi Lieksassa, Vuonislahden kylämiljöö; kuten kylätalo ja kestikievari Herranniemi sekä Ahvenisen Punainen talo. Lähiruokaa: itse tehtyä ruisleipää, muikkuja ja vatruskoita. Itsensä haastaminen. Erityiskiitokset: Erinomainen matkaseura 😃. Seikkailuyhtiö Vaara eli @seikkailuyhtio. Ja ylämäkien sähköavustus!   Vielä lopuksi vinkkejä muille pyöräilijöille. Vuonislahden lautta mahdollistaa Pielisen kierroksen tekemisen myös pienempänä kokonaisuutena: yhden päivän reissuna eteläosan kierros Kolilta Vuonislahteen ja lautalla takaisin Kolille. Tai kahden päivän Pielisen pohjoispään reissuna: Kolilta Nurmekseen ja seuraavana päivänä Vuonislahteen ja lautalla takaisin Kolille. Ja Vuonislahteenhan pääsee myös junalla, jos matkan haluaa tehdä julkisilla ja omalla pyörällä. Suosittelen lämpimästi reissua niille, jotka haluavat uudella tavalla haastaa itsensä, yksin ja yhdessä. Olipa hyvä reissu ja hieno kokemus.

Linkki Erästelyn melontareittiselostukseen ei toimi enää. Googlettamalla "jongunjoki melontareittiselostus" löytyy kuitenkin netistä edelleen. Meloin Jongunjoen toukokuun 2022 lopulla ystäväni kanssa packrafteilla. Lähtöpaikka Jonkeri (veneluiska N 63 50.827 E 029 50.490), päätepiste Nurmijärvi (N 63 31.749 E 029 59.832). Maisemat ovat todella hienot ja erityisesti reitin alkupuolella koskia riittää. Hyviä yöpymispaikkoja (sellaisia, joihin pystyy myös rantautumaan) sen sijaan on tarjolla vähänlaisesti. Kaikki kosket olivat hyvin laskettavissa packraftilla (Alpackaraft Gnarwhal) ainakin toukokuun lopun vesimäärällä; ainoastaan Otroskoskessa tuli pohjakosketusta, vaikka melottiin ohjeen mukaisesti aivan kosken oikeasta reunasta. Pääsimme vesille pitkän ajomatkan jälkeen vasta klo 15 maissa, joten vietimme ensimmäisen yön jo Hiidenportin nuotiopaikalla (11 km), johon mahtui juuri ja juuri kaksi yhden hengen telttaa suhteellisen tasaiselle alustalle. Huomattavasti parempi yöpymispaikka olisi ollut Otrosjoen autiotupa 21 km kohdalla, sieltä löytyy autiotuvan lisäksi myös sauna ja useita potentiaalisia telttapaikkoja. Täällä pidimme tauon. 28 km kohdalla Aittokosken jälkeen on myös hyvä taukopaikka, johon on myös helppo rantautua. Toisen yön vietimme 37 km kohdalla Valamanjoen autiotuvalla, johon joutuu melomaan muutaman sata metriä Valamanjokea vastavirtaan. Valamanjoen yhtymäkohta Jongunjokeen on todella huomaamaton, joten kannattaa katsoa GPS:ää ja/tai karttaa riittävän usein. Autiotupaan mahtuu nukkumaan sisälle kuusi henkilöä (tosin kerrossängyt ovat aikuiselle tosi lyhyitä), ulkopuolella on lisäksi hyvin tilaa teltoille. Kolmannen päivän lounaspaikkamme oli 45 km kohdalla Pälvekosken kotuksen nuotiopaikalla. Itse kotus on täynnä hyönteisiä, joten siellä yöpymistä ei oikein voi suositella. Sen sijaan potentiaalisia telttapaikkoja pihapiiristä löytyy useampikin. Rantautuminen on hieman hankalaa korkeiden ja jyrkkien rantatörmien takia, mutta onnistui kuitenkin. Joen ylittävä riippusilta Pälvekosken kohdalla kannattaa käydä kokeilemassa, sieltä saa myös hyviä kuvia. Jos ei halua meloa tästä eteenpäin yhtäjaksoisesti Nurmijärvelle 70 km kohdalle asti (melkein viiden tunnin matka packraftilla), suosittelen lämpimästi Pälvekosken kotusta melonnan lopetuspaikaksi. Tästä eteenpäin kosket olivat aika simppeleitä ja etenkin Viitakosken (62 km) jälkeinen kosketon osuus aika tylsä. Melontareittiselostukseen merkityn Laklajoen laavun (53 km) kohdalla ei ole hyvää rantautumispaikkaa, 62 km kohdalle merkittyä Viitakosken nuotiopaikkaa ei ilmeisesti ole enää olemassa lainkaan (paikalla oli YKSITYISALUE-kyltti ja rantautuminen olisi joka tapauksessa ollut mahdotonta korkean ja jyrkän törmän takia), 62 km kohdalle merkittyä Viitakosken lopetuspaikkaa ei ole maastossa olemassa eikä sen jälkeen yhtä ainoaa kunnollista taukopaikkaa löytynyt, potentiaalisesta yöpymispaikasta puhumattakaan. Osuus 0 - 45 km ansaitsisi viisi tähteä ja 45-70 km kolme tähteä, joten arvostelen tämän keskiarvona neljään tähteen.