Lappi

Schöne kurze Tour, die besonders zur Ruska sehr schön ist. Die Wege sind so gut ausgearbeitet u.a. mit Gitterrost-Strecken, dass sie auch bei Regen begangen werden können.

Bestens präparierte Wege, schöne Fernsicht.

Sehr schöne, leichte Tour. Die Wege sind hervorragend präpariert. Vegetation zur Ruska-Zeit besonders beeindruckend. Toller Ausblick. Anders als bei OSM angegeben keine T2-Strecken, sondern durchgehend T1-Wege. Eher ein Spazier-Wanderweg.

Typischer überdachter Unterstand mit Feuerstelle und Picknickbereich. Aussicht über den See vom Vogelschutzbeobachtungsturm. Übernachtungsmöglichkeit für Radler.

Aivan sopivan mukava reitti.. välillä haasteellisempaa pätkää, mutta kuuluu asiaan.. metsäs sitä ajellaan. Suurimmaksi osaksi kuitenkin todella helppoa. Hyviä nousuja ja nopeita laskuja joiden kanssa kannattaa olla varovainen. Suosittelen testaamaan.

Alkuosuus mukava, laavulta eteenpäin näköalapaikan suuntaan tuli hiki. Männikkö oli upea, rauhallista, linnut lentelivät eikä mitään ylimääräistä kuulunut. Ylös harjulle kiivetessä joutui hieman jo puuskuttamaan. Tukkitietä piti kävellä jonkin verran ennen erinomaisesti tehtyjä portaita alas harjulta. Pienen metäsisen ja alavan pitkospolku tyyppisen kävelun jälkeen tultiin taas soratielle, jota pitkin lähtöposteeseen. Tämä oli se kuivin osuus reitistä. Voisi opastaa loppupätkän muuta kautta, kiitos.

Oikein mukava kävely. Ylösnousussa tuli hiki. Ei olisi tarvinnut vaelluskenkiä, oli niin hyvin tehdyt ’autostraadat’. Huipulla tosi hienot näkymät. Ihan sopiva parin tunnin kävelyreitti. Pikkukoira oli mukana, ylösnousun loppuvaiheessa piti ottaa kantoon, ei osannut kulkea ritilöiden reunan tassupolkua. Suosittelen!!

eine wunderschöne Wanderung im Wald und teilweise mit Seesicht. Anspruchsvoll; entweder gehen oder gucken 🙂 der Weg ist meist uneben, mit vielen Wurzeln und Steinen. wir benötigten für hin und Rückweg mit Besuch der Kirche und einigen Foto Pausen 4 Stunden.

Upea reitti, kunto vaihtelee ja ehkä ruuhka oli huonoa tuuria. Hiihdin latureitin maaliskuun puolessa välissä. Ladut olivat hyvässä kunnossa, poislukien Hannukurun ja Sioskurun risteyksen väli. Oli ollut pitkään plussakeliä ja tunturissa tuuli kovaa niin tuota väliä ei ollut ajettu kahteen viikkoon. Reittimerkintöjä oli helppo seurata kovassa tuiskussa (20m/s) mutta latua ei ollut tuolloin. Hiihdin reitin teräskanttisilla retkisuksilla, jotka olivat kantavuudeltaan juuri ja juuri riittävät, kantitkin tulivat jäisessä tunturissa tarpeeseen. Nammalakurussa oli hirveästi ruuhkaa opastettujen päiväretkien yms muodossa. Paljon oli keski-eurooppalaisia myös omatoimiretkillään ja pari pidempääkin ohjattua hiihtovaellusta kämpältä kämpälle oli liikkeellä. Muutoin laduilla oli varsin rauhallista hiihtää. Vuontisjärvi-Suasjärvi väli ei ollut kovin mielenkiintoinen, muutoin reitti menee hienossa maastossa. En hiihtäisi tunturiosuutta latusuksilla kuin optimaalisissa olosuhteissa. Suosittelen pitämään mukana kovaakin säätä varten vaatetusta ja gps-toimisen navigointivälineen. Hiihdin itse majoitusvälineet rinkassa.

Jos ruuhka Hetta-Pallaksella ei kiinnosta, tai olet käynyt siellä jo, katse etelään! Pallakselta Ylläkselle tai toisinpäin on vaellusreittinä hieno ja hiljaisempi vaihtoehto - tai sen voi kulkea vaikkapa yhtenä pidempänä vaelluksena Hetta-Pallaksen kanssa yhdistettynä, jolloin reitin nimi on Tunturi-Lapin taival. Matkalla on monta autiotupaa ja vaihtelevaa maastoa. Muista täyttää vesipullosi ennen Äkäskeron ja Mustakeron ylitystä, vettä ei ole siellä usein löydettävissä. Rauhalassa reitti kulkee muutaman kilometrin tiellä, muutoin reitti kulkee polkuja pitkin. Huomioi, ettei Äkäskeron päällä saa leiriytyä.

Es sind die einsamen Touren, die uns jeweils in den hohen Norden ziehen. Kreuzfahrttouristen gibt es hier also keine. Die Route ist nicht nur weit ab vom Schuss, sie wird offenbar auch nicht häufig begangen. Entlang der Grenze zu Russland zu wandern, ist ein spezielles Gefühl, nicht nur politisch oder wegen der Zeitzonen, auch geografisch. Die Vorstellung, dass Russland von hier um die Mongolei und China herum bis nach Nordkorea reicht, und nördlich davon noch zwei Zeitzonen weiter gegen Osten, ist einfach nur gigantisch – kaum fassbar. Die Taiga Landschaft, durch die man wandert, haben wir als ergreifend schön empfunden. Grössere Tiere haben wir nicht gesehen, bloss Tafeln, die auf das Verhalten bei Begegnungen mit Bären hinweisen. Solche hat es aber schon, wie uns Soldaten am Dreiländerstein berichteten. Die Strecke wäre ein Stück weit mit einem Quad befahrbar. Das entsprechende Bretter Trasse verläuft teilweise unter Wasser oder gibt beim Betreten nach. Schuhe am besten bis etwas über den Knöchel. Beim Parkplatz hatten uns ein paar Mücken begrüsst. Unterwegs merkten wir von denen jedoch kaum noch etwas. Also keine Plage. Die Wanderung an sich ist ja eher kurz. Durch die lange und teilweise eher unruhige Fahrt von und nach Kirkenes ist der Tag aber doch ziemlich ausgefüllt. Fazit: Sehr eindrücklich und lohnenswert.

Sehr schöner Weg auch im Winter. Allerdings geht der Winterwanderweg ca. 1km vor dem Sommerweg nach oben (blaues Schild mit schwarzem Punkt und Aufschrift "Huippu" (Gipfel)) durch eine landschaftlich schöne Rinne (wenn man im Uhrzeihgersinn geht). Weiter zum Gipfel und zurück auf dem Schneeschuhweg (eng, aber war gut zu gehen). Aber auch anders herum (im Gegenuhrzeigersinn) ist der Weg sehr gut zu gehen und der "schwarze Abstieg" ist gut machbar.